Diagnoosi

Ambulanssi lähtee aamulla ennen yhdeksää kohti HYKSiä. Matka on hermostuttava, mielessä risteilee monenlaisia ajatuksia. Paniikkia en kumminkaan tunne. Eilisiltainen keskustelu lääkärin kanssa poisti suurimman menetyksenpelkoni.

Odotamme huoneessamme osastolla pääsyä leikkaussaliin. Aika välillä kiitää välillä matelee. tulee hetki lähteä kohti salia ja hoitaja käy tarkistamassa tilanteen. Salissa on vielä edellinen leikkaus kesken. Jonkun ajan päästä hoitaja käy katsomaan uudelleen. Pääsemme lopulta lähtemään saliin. Salin ulkopuolella juttelemme kirurgin kanssa hetken ennen silmien tutkimuksen aloittamista. Luvataan, että lapsen pitäisi olla tunnissa heräämössä ja vierelle päästä parin tunnin päästä viimeistään. Lähdemme hoitajan kanssa syömään jätettyäni rakkaani saliin.

Palaan syömisen jälkeen huoneeseemme odottamaan Nomppista. Kuluu tunti, toinen, kolmas. Neljän, viiden tunnin kuluttua hoitaja kertoo vauvan olleen heräämössä jo tuntikausia. Leikkaus oli sujunut normaalisti ja kestänyt odotetun ajan. Vauva oli vain nukuskellut heräämössä. Jonkin ajan päästä hoitaja kertoo, että voimme ihan juuri hakea vauvan heräämöstä. Hetken kuluttua hoitaja tulee kertomaan lääkärin tulevan kohta ja haemmekin vauvan vasta sitten.

Lääkäri tulee huoneeseen. Tervehtii hymyillen ja kysyy mitä minulle on kerrottu tampereella. Kerron mitä kerrottii ja mitä luin papereista. Lääkäri toteaa hiljaisesti sen olevan juuri niin. Diagnoosi on oikea. Lapsellani on pahanlaatuinen erittäin aggressiivinen syöpä. Onneksi aggressiivisuudestaan huolimatta tuo syöpä reagoi hyvin hoitoihin. Lääkäri selittää ja piirtää kuvan siitä mille vauvani silmä näyttää ja kertoo miten tahtoisi hoitaa. En voi muutakuin todeta lääkärille tienneeni siitä asti kun luin edellisenä iltana paperit, että menetämme pienen vauvamme ihanan silmän. Lääkäri toteaa vain, että olet siis sitten osannut varautuakin henkisesti siihen ettei uutiset tule olemaan hyviä ja toinen silmä joudutaan poistamaan. Myönnän ja kerron ajatelleeni pariin kertaan aiemmin ettei kai vain lapsellani ole retinablastoomaa, olin ottanut Nomppiksesta muutaman edellisen viikon aikana kuvia joissa toisessa silmässä on punaheijaste ja toinen valkoisena. Lääkäri muistaa asian ja toteaa; silloin kun otit ensimmäisen kuvan jossa punaheijaste puuttui oli tauti jo todella pitkällä. Ymmärrän heti taudin aiheuttaneen jo silloin liian suuret tuhot jotta silmä olisi järkevää pelastaa. Lääkärin puheiden jälkeen ymmärrän etten olisi voinut toimia mitenkään toisin. Silloin kun syöpä antaa ulkoisia merkkejä on se jo niin pitkällä että silmä on vaurioitunut.

Nyt voin huokaista. Vauvan silmäongelmille on viimein nimi ja nyt voidaan keskittyä sen hoitamiseen. Nyt on aika keskittyä tekemään vauvalle paras mahdollinen elämä yksisilmäisenä, raskaiden hoitojen keskellä.