Hoidot alkaa

Lääkäri kertoo mitä hän on ajatellut hoidoksi ja miten se toteutetaan. Ensin kuvataan koko keho ja kartoitetaan onko syöpä vain pysynyt kiltisti silmän sisällä tuhoten sitä. Ikävä fakta on, että tuo syöpä leviää kahta reittiä. Joko näköhermoa pitkin, kasvain on kasvaessaan irrottanut verkkokalvoa suurelta osalta ja kasvanut täyttäen puolet silmästä ollen myös näköhermon päällä, tai lasiaisnesteen kautta johon kasvain on ampunut "satoja" sateliitteja. Tilanne on siis paha mutta hoidettavissa oleva kun huomattiin ajoissa. Silmää ei ole järkeä säästää koska siinä olevan kasvaimen käyttäytymistä ei voi seurata kun kasvain on irronneen verkkokalvon alla. Toisessa silmässä on pieni kasvain, vain muutaman millin kokoinen ja se on erittäin turvallisessa paikassa. Se saadaan tuhottua sytostaateilla ja laseroimalla. Lääkäri lupaa soittaa heti maanantaina sairaalaan ja ohjeistaa hoidoissa. Hoitojen aloittamisella on kiire. Ne pitää aloittaa mahdollisimman nopeasti. Pääsemme seuraavana päivänä Nomppiksen kanssa kotiin odottamaan soittoa sairaalasta.

Tulee lauantai ja aamulla ovelle tulee hyvin järkyttyneen oloinen äiti pienen poikansa kanssa kysyen oletteko te ne toiset? Menetättekö tekin silmän tän vuoksi? Kun vastaan myöntävästi purskahdamme molemmat itkuun kysyen toisiltamme eikö tämä ole järkyttävää? Juttelemme aamun aikana moneen kertaan ja vaihdamme puhelinnumerot keskenämme. Sovimme pitävämme yhteyttä ja ilmoittavamme kun kuulemme jotain hoitojen aloituksesta. Lastemme hoidot tulevat kulkemaan koko ajan käsi kädessä, rakkaamme ovat saaneet diagnoosin samana päivänä. Peräjälkeen. Olemme kuulleet pikkuistemme sairaudesta puolen tunnin välein.

On viikonloppu joten voi vain odottaa, että tulee maaantai ja kuulee koska hoidot alkaa.

Maanantai koittaa ja puhelu saapuu. Lääkäri tahtoo tavata vauvani ja ottaa verikokeita ja mitat vauvasta. Menemme tapaamaan lääkäriä tiistaina, torstaina on aika asentaa keskuslaskimokatetri tai mikä lie olikin ja perjantaina otetaan kokovartalomagneetti ja pyritään aloittamaan samana päivänä sytostaattihoidot.

Juuri nyt vieressäni sängyllä makoilee ihanainen Nomppis joka on silmien tutkimisen aikana mennyt hurjasti eteenpäin kehityksessä ja on kuin kuka tahansa muukin vauva. Nomppis, äidin pieni mussukka. Murunen jolla on monta ihanaa isoveljeä jotka kukin käyvät läpi omaa suruaan veljen sairastamisesta omalla tavallaan. Vanhimmat lapset mietiskelevät itsekseen ja kyselevät vaikeita kysymyksiä, pienin veli käy vieressä kiljumassa tai hiipii salaa viereen puristamaan jalasta "olethan rakas veli varmasti yhä siinä?"