Nyt iski muuten hirmuinen kiire

Tuli torstaiaamu ja nukitustutkimuksen vuoro. Sain viedä vauvani saliin mutta en saanit jäädä viereen nukutuksen ajaksi. Minulle sanottiin salissa menevän 1,5-2 tuntia ja lupasivat soittaa kun heräämöön pääsisi. Lähdin kahvioon syömään vähäsen. Suurimman osan ajasta taisin pyöriä puhelimella netissä. Kului tunti, kului kaksi. Sitten alkoi huolettaan. Juuri kun olin lähdössä kyseleen leikkausosastolta kuulumisia tuli vastaan anestesialääkäri joka kertoi vauvan olevan heräämössä ja kaiken menneen hyvin. Kohta pääsisi vauvan luo. Soitto tuli 10 minuutin päästä ja en meinannut vauvaa omakseni tunnistaa kun istui hoitajan sylissä heräämössä. Hoitaja nousi ylös ja antoi vauvan minulle. Kaverihan hermostui heti. Hoitaja tuumi iloisesti vauvan tunnistaneen äidin hajun ja protestoivan. Aikamme siinä sylittelimme ja Nomppis nukkui jonkin aikaa sylissä.

Heräämöön tuli toinenkin potilas jolle tehtiin siinä vieressä jokin toimenpide. Jonkin ajan päästä toisellekin puolelle tuli toinen potilas. Aikamme nomppiksen kanssa ihmettelimme hoitajien touhuja ja lopulta kysyimme luvan maidolle. Hoitaja kysyi anestesialääkäriltä ja antoi luvan. Vauveli söi kaiken hyvällä ruokahalulla ja jatkoi unta. Meni jonkin aikaa ja osa hoitajista alkoi suunnitteleen ihmetyksekseni siirtoa lastenosastolle. Siinä kohtaa kävi ilmi ettei kukaan ollut kertonut, että joudumme olemaan sairaalassa yön yli. Samalla kun muut hoitajat suunnitteli siirtoa yksi hoitaja kielsi ehdottomasti siirtämästä ennenkuin lääkäri tuli juttelemaan.

Meni jonkin aikaa ja yksi hoitaja sanoi ottavansa vauvan, että saisin jutella lääkärin kanssa. Lääkärin vastaantullessa ja sanoessa, että mennään tuonne rauhassa juttelemaan nousi niskavillat pystyyn ja koko kroppaa puristi. Keho huusi joka solullaan juokse, nyt tulee vastaan jotain kamaa. Kroppa seurasi turtana lääkäriä joka istui alas ja sanoi laita ovi kiinni.  Laitoin ja istuin vastapäätä mustalle nahkaiselle silmälääkärin tuolille.

Lääkäri alkoi selittämään. Vasemmasta silmästä on irronnut toistaiseksituntemattomasta syystä verkkokalvo ja oikeassa silmässä on pieni patti joka on erittäin epäilyttävä. Hän epäilee hyvin suurella todennäköisyydellä patin olevan pahanlaatuinen. Itkuun purskahtaen kysyn onko se syöpää? Lääkäri katsoo kosteilla silmillä pitäen ilmeensä vakavana ja varoen suuresti kehonkieltään. Erittäin suurella todennäköisyydellä se on pahanlaatuinen. Heillä on todella kova huoli. Nyt on otettava heti pään magneettikuvat ja aamulla siirrytte Hyksiin jossa silmät tutkitaan uudelleen. Lääkäri ei ehdi ja osaa selittää enempää. Nyt on kova kiire, asiat etenee nyt hirveällä vauhdilla.

Lähdemme melkein heti lastenosastolle vauvan kanssa hoitajan saattamana tunnelia pitkin maan alla. Pääsemme osastolle ja hoitaja raportoi tilanteesta lastenosaston hoitajalle joka meidät ottaa vastaan. Lääkäri kyselee pikaisesti lapsesta perustie
dot, iän, painon, perusterveydentilan, monesko lapsi, onko suvussa vastaavaa...

Menee tunti ja lähdemme vauvan kanssa magneettikuvaukseen.Jossain välissä käy ilmi ettei koko sairaalassa ole vauvalle sopivaa ruokaa.