Saapui keskiviikkoaamu. Taksi odotti pihassa klo 5 ja matka kohti Helsinkiä alkoi. Meidän piti olla HYKSin silmä- ja korvasairaalassa klo 7.00. Nomppis menisi saliin klo 8 ja hänen vasen silmänsä poistettaisiin. Niin oli suunnitelma viime käynnillä ja edellisenä päivänä soittaessani. Kirurgi tulee vielä aamulla tapaamaan ennen leikkausta ja juttelemme. Hän toteaa poistuessaan, että tarkistaa vielä kasvaimen tilanteen tänään ja sitten sen pohjalta tehdään lopulllinen päätös. Olen jo allekirjoittanut lupalapun silmän poistamista varten. Kysyn vielä lääkäriltä: ei vissiin kannata elätellä toiveita, että vauvani tulisi salista takaisin yksisilmäisenä? En saa kysymykseeni mitään vastausta. Lääkäri taisi ottaa kysymykseni vain toteamuksena. Menee hetki ja lähdemme viemään Nomppista saliin. Juttelen vauvalle matkanvarrella. Luovutan lapseni hoitajan syliin vaikka mieli tekisi vain ottaa vauva syliin ja juosta karkuun. Kyselen salissa leikkauksen kestoa ja kuinka kauan suunnilleen menee, että pojan luokse pääsee. Vastailevat ympäripyöreästi. Osastolle palatessani huomaan unohtaneeni Nomppiksen huoneen kaapin avaimen sänkyyn, Kyselen hoitajilta neuvoa mitä tehdä ja juuri kun olen palaamassa salin suuntaan hakemaan avaimia tulee hoitaja vastaan avainten kanssa. Oli huomannut ne kärryssä ja pelkäsi meidän menevän ristiin.
Nomppiksen ollessa salissa seikkailen kaupungille syömään ja katsomaan jotain evästä. Päädyn Kamppiin ja hakemaan Anttilasta kuivat sukat, ulkona on todella märkää ja syömään jotain. Käyn ostamaan kaupasta Kampin läheltä seikkaillessani juotavaa. Päädyn lähtemään takaisin sairaalalle päin piipahtamaan. Ajattelen lähteväni kohta uudelleen liikkeelle Kampin suuntaan. Kunhan ensin varmistan miten Nomppiksella menee, joko on päässyt heräämöön. Ei merkkiäkään pojasta. Juttelen hoitajien kanssa niitä näitä ja kyselen miten pitkäksi aikaa uskallan vielä lähteä ja uskallanko lähteä Kampin suuntaan. Saan luvan lähteä, jään samalla ovelle katselemaan kun hoitajien puhelin soi. Tulee jotenkin omituinen tunne hoitajan kääntyessä soivaa puhelinta kohti.Vastattuaan ja hetken jutetltuaan on erittäin selvää, että puhuu heräämön kanssa. Saan luvan lähteä Nomppiksen viereen ja viedä maitoakin sinne memessäni.
Poika on itkuinen, rauhoittuu heti kun pääsee syliini. Jo ennenkuin ehfein edes sanomaan sanaakaan. kirurgi käy pikaisesti vaihtamaan muutaman sanan ennenkuin rientää saliin leikkaamaan seuraavaa potilasta. Leikkaus on sujunut hyvin ja molemmissa silmissä kasvain on kutistunut nätisti. Vasemmassa silmässä tuhot olivat niin suuret, että silmänpoisto on edelleen ainoa ratkaisu. Olen pojan kanssa tunnin pari heräämössä josta pääsemme yöksi osastolle. Osastolle siitryessä hoitaja kysyy onko minulla evästä mukana ja kehoittaa käymään Kampissa kuten olin suunnitellut.
Onnistun eksyttämään itseni keskustaan Palloilen eri kauppojen suunnalla toista tuntia. yhtäkkiä tulee vahva tunne että tahdon vauvani luokse. Joudun tosissani etsimään löytääkseni takaisin oikealle bussipysäkille. Osastolle päästyäni Nomppis on juuri syötetty ja nukahtanut uudelleen. Vietän loppuillan rakkaani unta vahtien. Yön muru heräilee syömään 2h välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti