Tänään on se päivä jota olen pelännyt jo kauan. Siitä asti kun minulle kerrottiin, että kaikkien silmät tutkitaan Nomppiksen syövän takia. Tiedän tämän olevan suuren ilon tai surun päivä. Mietteet on ollut kovin moninaisia tämän päivän suhteen. Toisaalta olo on kovin rauhallinen, en jaksa uskoa, että sama pommi räjähtäisi vielä toisenkin kerran näpeille. Toisaalta taas jossain syvällä kytee se pienen pieni ääni, jos sittenkin?
Aamu alkaa totaalisella pommiin nukkumisella ja "informaatiokatkoksella" jonka seurauksena toinenkin isoista pojista jää täksi päiväksi pois koulusta. Saapa hän rauhassa heräillä ja keräillä mietteitään. Aamu menee vauvojen kanssa leikkiessä ja puuhaillessa ja isojen kysymyksiin vastatessa. Miksi meidänkin silmät tarkistetaan? Voiko meilläkin olla syöpä? Kuka meistä saa silmälasit? Kenen näkö on huonoin? Mitä ne tekee siellä? Millä ne sinne silmään katsoo? Mille se tuntuu? Samaan aikaan vilkuilen kelloa hermostuneesti, kotisairaanhoitoa ei kuulu ottamaan näytteitä. Onko tämä ensimmäinen kerta kun olen pois kun tulevat? Ovatko unohtaneet ilmoittaa kotisairaalaan et tulevat ottamaan näytteet? Tulee aika lähteä sairaalaan silmälääkärien juttusille.
Pääsemme sairaalaan ja sairaanhoitaja tulee juttelemaan. Kysyy missä järjestyksessä tahdomme meidät tutkittavan? Päädymme aloittamaan pienin vanhin keskimmäinen äiti ja isä järjestyksen. Kaikkien yllätykseksi Eemeli antaa tutkia itsensä rauhassa ja laittaa tipat silmiin suosiollisesti.
Odottaessamme mustuaisten laajenemista Eemeli ja pojat leikkivät aulassa, Eemeli pomppi penkeiltä alas ja kiipeili ylös, istui lähes joka penkille, siirteli paria tuolia ja ajelipa jopa kukkaruukun aluskärrylläkin ;)
Pääsimme silmälääkärin vastaanotolle järjestyksessä isoin keskimmäinen äiti isä ja sitten pienimmän kanssa toiselle silmälääkärille.
Silmälääkäri tutki tarkkaan isoimman toisen silmän ja sanoi sen olevan terve, ei merkkiäkään mistään poikkeavasta. Lääkäri jatkoi toisen silmän tutkimisella ja totesi senkin terveeksi ja sanoi, että tarkistetaan silmät uudelleen 6kk päästä. Samalla kun silmälääkäri alkoi tutkimaan isoimman silmiä jutteli hän perinnöllisyystutkimuksia varten tehtävästä lähetteestä. siitä seurasikin kiintoisa keskustelu jonka seurauksena lääkäri päätti olla laittamatta lähetettä. Toistamisiin. Lääkäri jatkoi tutkimalla keskimmäisen silmät ja totesi nekin terveeksi. Uudet treffit sovittiin hänenkin kanssa 6kk päähän. Sen jälkeen katsottiin minun silmät, niissä ei kuulemma ollut merkkiä mistään sairaudesta. Sitten kävi lääkärin luona mies jota härnäsinkin täytyykö minun tulla hänenkin kanssaan, mies vain vilkaisi lapsia ja totesi: "tuolla menolla on parempi et jäät vahtiin noita tai ne tuhoo koko aulan". Ilmeisesti sitten sama meno oli jatkunut. Ainakin virtaa ja menoa ja meininkiä riitti miehen ollessa huoneessa. Melkein heti tulikin sitten pienimmän vuoro eri lääkärin luokse.
Houkuttelin pienimmän kukkakärryllä ajelemasta mukaan lääkärin huoneeseen ja tutkimukset saattoivat alkaa hänenkin kohdallaan. Istumme alas penkille ja vaihdamme muutaman sanan, isoin tulee ovelle ja pyytää saada seurata mitä pienimmälle tehdään.Toivotamme hänet lääkärin kanssa tervetulleeksi. Lääkäri kaivaa otsavalon ja suurennuslasin ja alkaa tutkimaan pienimmän silmiä monesta suunnasta ja houkuttelee Eemeliä kääntämään katseensa milloin mihinkin suuntaan ja tutkii sen jälkeen samalla lailla toisenkin silmän. Koitamme tutkia silmiä mikroskoopilla. Siinä menee Eemelin raja, siihen ei pieni vaahteramäen Eemelimme suostu vaan pistää pystyyn kapinan. Lääkäri tuumii nähneensä kaiken tarpeellisen. Lääkäri kertoo ettei silmissä ole mitään syöpään viittaavaa vaan ovat oikein kauniit ja terveet ja haluaa tarkistaa ne uudelleen 4kk päästä. Hän haluaa kuulemma seurata silmiä muutaman vuoden. Heillä on ollut tapauksia joissa pikkusisarusten silmiä on seurattu 5v asti vähintään. Lääkäri sanoo nähneensä mielestään tarpeeksi ja hänestä siellä ei ole mitään syövälle vaikuttavaa. Voitaisiin tietenkin tutkia silmät vielä ultralla nukutuksessa 100% varmuuden saamiseksi mutta hänestä hän näki tarpeeksi hyvin ja hän oli löytänyt Nomppiksen silmästä samalla suurennuslasilla pienemmän kasvaimen. Jätän vastaamatta mitään nukutustutkimusmahdollisuuteen. Olemma selvästi molemmat samaa mieltä enkä tahdo nukututtaa lasta "turhaan" jos lääkäri omasta mielestään näki tarpeeksi ja uusi tutkimus on tulossa muutaman kuukauden päästä.
Lähdemme sairaalalta kotiinpäin. Päätämme käydä syömässä matkanvarrella. Pojat leikkivät aivan innoissaan ruokapaikassa, pallomeressä ja hevosessa, koittavatpa jopa juostakin vähän ruokapaikassa. Tiukka muistutus asiasta ja juoksuyritykset loppuu seinään. Pallomeren kimppuun.
Päästyämme kotiin juttelen hetken Nomppista hoitamassa olleen äitini kanssa ja leikin Nomppiksen kanssa. tunnin parin päästä annan Nomppiksen isälleen vaipanvaihdolle ja syömään. Lähdemme pienemmän ison kanssa kauppaan. Saatamme samalla mummua jonkin matkaa kotiinpäin. Saavumme takaisin kotiin kaupasta vähän ennen kahdeksaa. on hetki aikaa olla ja huokaista. Kuuntelen lapsien leikkiä ja nahistelua.
hienoja uutisia!
VastaaPoista