perjantai 3. toukokuuta 2013

Vertaistukea karmeimmillaan

Mutta myöskin parhaillaan. Äiti jonka lapsella on myös syöpä ja hoidot alussa.

Ilta kuluukin leppoisissa tunnelmissa. Juttelemalla huonetoveriäidin ja hoitajien kanssa. Kylvetämme hoitajan ja opiskelijan kanssa Nomppiksen. Hoitaja näyttää katetrin juuren hoidon. Mokoma ei anna tehdä sitä itse ja neuvo. Hoitaja tahtoo väkisin tehdä itse sen. Tuuminkin Nomppikselle etteihän hoitajasta ole meille mitään iloa. Nomppis tuumii göö nauraen. Jatkamme hoitajan kanssa juttelemalla katetrista ja sen infektioista hoidoista ja komplikaatioista.

Myöhemmin juttelemme toisen äidin kanssa lisää niitä näitä mutta myös lasten sairastamisesta. Toteamme olevan hyvä tuuri, että olemme törmänneet. Toinen tietää sanomattakin mille toisesta tuntuu.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että on vertaistukea! Varmasti sekin osaltaan auttaa jaksamaan, kun toinen tietää miltä tuntuu. :)

    VastaaPoista
  2. ihan varmasti auttaa. tietää ettei ole yksin. kun oma maailma murenee toinen on vieressä ottamassa kopin. ravistelee pölyt pois ja potkii eteenpäin.

    VastaaPoista