Kotiutus

Tällä erää on hoidot ohi. Viikon lepotauko. Sitten kutsuu Hesa ja henkisesti raskain hoito ikinä. Noel menettää silmän äitiyspäivän jälkeisellä viikolla. Siitä reissusta ei tule henkisesti helppoa.

Tänään kävimme aamulla neuvolassa ja lääkärissä. kovasti on poika kasvanut ja ison pojan oloinen jo. Terveydenhoitaja neuvolassa kyseli miten menee ja muistutti kotiavun mahdollisuudesta. Siitä on viimepäivinä puhunut useampi kuin usea. Lääkärillä kaikki oli ok, silmiä oli todella vaikea seilaamisen takia tarkistaa ja ei osannut sanoa punaheijasteesta mitään. Muuten kaikki olikin lääkärissä ok, kyseli vain hoitosuunnitelmia ja kumpi silmä oli kumpi ja tutki pojan tarkasti. Mainitsi ohi mennen fysioterapiasta, pään nostamiseen voisi saada sitä kautta apua. Lupasin kysellä sairaalaan mennessä siitä. Siitä kun oli ollut puhetta aiemminkin.

Pääsimme sairaalaan ja siellä oli ohjelmaa taas. Tällä kertaa ei tosin liiaksi asti. Kuntoutusohjaajaa jolta sai paljon hyvää tietoa, Fysioterapeutti kävi leikkimässä Nomppiksella ja Nomppiksen kanssa. Fysioterapeutti alkaa käymään kotona. Tukemassa kehitystä, houkuttelemassa sitä eteenpäin.

Tänään kotiuduimme tältä reissulta. Joku on vaihtanut iloisen vauvani rutuiseen.